keskiviikko 2. marraskuuta 2011

You'd better run, faster than my bullet




Tämän mahdollisesti raamatun pituisen viikonlopusta kertovan postauksen julkaisemiseen meni näinkin kauan siitä syystä, että oon ollut koko viikon tähän asti kipeänä. Nyt alan jo vähitellen herätä henkiin, joten jaksan vihdoin naputella tämän stoorin. Kuvien puutteellisuutta pahoittelen nyt erittäin syvästi, koska tänä viikonloppuna tuli nähtyä aika paljon kaikkea siistiä mitä olis ollut kiva esitellä teillekkin. Nyt joudutte valitettavasti saamaan tämän kaiken tylsästi tekstin muodossa, mutta mielikuvitushan on kaveri!

Joo, eli torstai ei kyllä perinteisesti kuulu viikonloppuun, mutta otin vähän varaslähdön. Torstaina oli koulussa toi maskeerauskuvaus, mistä postailinkin kuvia jo. Kun saatiin tietää, että seuraavana päivänä tullaan koululle vasta puoli 2, niin olihan se sitten lähdettävä ulos. Suvin (luokkakaveri joka on numeroissa meitä muita vanhempi, mutta ihan uskomaton milffi, kuuma naine ja parasta juhlimisseuraa!) lapset oli just samana päivänä lentäny tänne käymään, joten nekin lähti sitten mukaan ja käveltiin Old Towniin drinkeille. Suvi lähti siitä sitten pienemmän pojan kanssa kotiin, ja 18-vuotias Ronireppana jäi meidän kynsiin ainoana miespuolisena koko porukasta. Baareissa oli tosi vähän porukkaa, mutta meillä oli silti ihan järjettömän hauskaa, tanssittua tuli ainakin. Ja päädyttiin vielä kuuden aikaan istuskelemaan Old Townissa joittenkin random brittejen ja hollantilaisten kanssa joille väitettiin että Sandralla on 9 vuotias lapsi. Meni ihan täydestä. Huvittavinta tässä on se, että oltiin aiemmin useaan otteeseen kerrottu että Sandra on 20. Ei ollu hirveän välkkyjä jätkiä.

Perjantain kuvaamiseen ei kyllä riitä sanat, mutta yritetään silti. Mulla oli kyllä kamera mukana, ja kuvittelin räpsiväni koko päivän kuvamateriaalia jotta tekin näkisitte millasta backstagella on. No ei ollu kyllä toivoakaan että olis kerennyt missään välissä ottamaan tasan yhtään kuvaa :D
Tosiaan mentiin vasta puol kahteen kouluun, koska päästiin meikkaamaan musikaalia! Kyseessä oli Suomalainen nuorten musikaali jonka stoorina oli punkkareiden ja hienohelmojen vastakkainasettelu. Porukkaa rupes valumaan meidän meikkistudioon, ja ripeään tahtiin väkerreltiin punkkareita ja pissiksiä. Kun kaikki oli meikattu, niin juostiin alakerran ravintolaan vetämään latet ykkösellä alas, koska oli kiire kävellä esityspaikalle (en muista mikä se rakennus oli, joku helvetin iso mesta mikä oli jo meidän tulovaiheessa täynnä porukkaa). Kaikki ei lähteny sinne ollenkaan, koska meille oli sanottu että päästään lähinnä kattomaan sitä esitystä, muutamaa tarvitaan vaan välillä takahuoneeseen tekemään jotain pikkukorjauksia meikkeihin ja hiuksiin. Ei ollu kyllä ihan se meininki mitä meille luvattiin..

Käveltiin lavan takaa säkkipimeään käytävään, jota pitkin päädyttiin backstagelle. Paikka oli ihan tupaten täynnä työntekijöitä ja ympäriinsä juoksentelevia lapsia ja teinejä. Heti kun päästiin sisään, niin tajuttiin että ilmeisesti se työ alkaa vasta tästä. Todellisuudessa ei oltu meikattu vielä puoliakaan esiintyjistä koululla, vaikka meille kerrottiin että kaikki meikattavat tulee sinne. Ja se toinen puoli joka me oltiin jo meikattu, oli jo kerennyt pilata meikkinsä ja hiuksensa. Tämän lisäksi jouduttiin vielä maskeeraamaan "pikkukissoja" eli musikaalissa kissoina esiintyviä pikkulapsia joilla piti olla omat maskeeraajat, joista kukaan meistä ei nähnyt kyllä vilaustakaan koko iltana backstagella. Takahuonevastaavat alko taluttamaan meidän luokse laumoittain meikattavia ja korjattavia, ja me oltiin 8 hengen porukalla aivan paniikissa, koska meillä oli ainoastaan pikku korjauksia varten pakattu meikkipakki ja yhdet siveltimet (minun siveltimet, joista muuten hukkui/hajosi aika monta, ja oon saanu monta päivää pestä niitä puhtaiksi kun niitä ei kerennyt siellä takahuoneessa hoitaa yhtään). Mitä tulee kun yhdistetään 8 maskeeraajaopiskelijaa ensimmäisellä backstagekeikallaan+äärimmäisen puutteellinen meikkausvarustus+kaaoottiset ja yhteistyökyvyttömät takahuonevastaavat jotka juoksentelevat ympäriinsä kuin päättömät kanat+tukahduttavan kuuma ja täyteen tupattu backstage ilman ripaustakaan raitista ilmaa+tiukka aikataulu+40 jännityksestä hihittelevää teiniä vailla lavameikkiä. No aika suuri häslinkihän siinä saatiin aikaan. Näin jälkeenpäin naurattaa se, että päivällä kun meikattiin näitä samoja tyyppejä koulussa, niin valitettiin ettei meikkauspaikkoja ollut tarpeeksi, ja välillä joutu meikkaamaan luokkahuoneessa jossa oli muka huono valaistus ja huonot meikkaustuolit. No myöhemmin päädyttiin meikkaamaan erilaisissa akrobaattisissa asennoissa ilman minkäänlaatuisia tuoleja puolipimeässä, ja hiukset piti laittaa täysin säkkipimeässä käytävässä koska takahuonevastaavat huolestui astmapotilaista kun hiuslakkaa meni niin paljon. On muuten aika mielenkiintoista väkertää irokeesejä ja värjätä niitä spraymaaleilla sokeana. Tosi hauskaa.
Mutta saatiin kuin saatiinkin joka hemmetin esiintyjä lavakuntoon ajoissa, ja puolet meidän maskeerausporukasta lähti ennen esityksen alkamista jo kotiin, kun minä, Minna, Sini ja Jassu jäätiin vielä backstagelle tekemään mahdollisia korjauksia kohtausten välissä. Just kun nää pääsi lähtemään, niin saatiin tietää vielä sellanen pikku sivuseikka että jossain vaiheessa lavalta ryntää takahuoneeseen muutama punkkariksi maskeerattu tyttö, joista pitää saada alle kymmenessä minuutissa flamencotanssijoita, ja sen kohtauksen jälkeen niistä täytyy tehdä jälleen punkkareita, taas alle kymmenessä minuutissa. (Eli siis valkoinen naama+mustat silmämeikit+mustat huulet+shokkivärinen irokeesi -- luonnollinen meikki+punaiset siistit huulet+tyylikäs nutturakampaus -- valkoinen naama+mustat silmämeikit+mustat huulet+shokkivärinen irokeesi.) Ei mitenkään kovin helppo missio. Mutta selvittiin kunnialla, ja hienoja punkkareita ja flamencotanssijoita tuli vieläpä :)

Kun oltiin monta tuntia tehty tauotta töitä kaaottisessa ilmapiirissä samalla kun hiki valuu selkää pitkin, ja hengitetty enemmän hiuslakkaa kun ilmaa, musikaali loppui ja päästiin vihdoin ja viimein ulos. Kello oli muistaakseni 9, oltiin ihan puhki, mutta fiilis oli ihan uskomaton. Toi oli kokemuksena ihan mieletön, ja oon päättäny että haluan tulevaisuudessa päästä tekemään meikkejä nimenomaan erilaisten esitysten backstageille. Mun on jotenkin melkein helpompi työskennellä hirveessä häslingissä, se on mulle paljon mielekkäämpää.

Just kun olin kerennyt hengähtää monen tunnin jälkeen, niin kännykkä alko piipata tauotta ja aiemmin kotiin lähteneet tytöt rupes hoputtamaan että "me ollaan valmiita jo, nyt äkkiä alottelemaan ja baariin". Puolijuoksin sitten feria-alueelta kotiin, laitoin itteni bilekuntoon varmaan nopeammin kun koskaan, kipitin hakemaan Ninan, ja käveltiin yhessä Sannalle ja Sinille alottelemaan Norrisporukalla+Jannan poikaystävä+sen veli+Roni. Sieltä sitten minä ja Nina otettiin taksi Old Towniin, ja muut tuli perässä kävellen. Illan aikana koluttiin sitten tuttuun tapaan Highway, Foreplay ja Heaven's Gate.

Lauantaina meno jatku, koska oli Halloween! Mentiin Mai Taihin tekemään halloweenmeikkejä juomapalkalla, ja loppuillasta siirryttiin sitten taas Heaven's Gateen, jossa viihdyttiin taas siihen seittemään asti. Aamulla heräsin sänky tekoveressä, jota käytettiin niissä halloweenmaskeerauksissa. Se ei muuten lähde vaatteista kovin hyvin. Oho.

Sunnuntaina mentiin Ninan kanssa Blackberry-loungebaariin tekemään lisää halloweenmeikkejä, ja siellä meidän asiakkaina oli lähinnä lapset (jotka saa siis täällä tulla noihin loungebaareihin kyllä sisälle vanhempien kanssa). Oli tosi tosi kivaa meikata lapsia, varsinkin kun ne oli niin tyytyväisiä kaikkiin meidän viiden minuutin töherryksiin. Ihanin oli varmasti yksi espanjalainen tyttö, joka halusi ehdottomasti olla kurpitsa...

Iloinen kurpitsa



Blackberryn terassilla meikkailemassa, ja Ninan tarkennus ihan oikeassa kohtaa!

Nojoo, ei oo ehkä ihme että noinkin aktiivisen ja alkoholipainotteisen viikonlopun jälkeen se pirullinen syysflunssa iski. En oo siis päässy kouluun tällä viikolla vielä ollenkaan, joten oon viettänyt päiväni makoillen pyjamat päällä sängyssä ja katsoen My life as Lizin koko toisen tuotantokauden. Huomenna sitten vihdoin kouluun, ja harjoittelemaan vähän rakennekynsiä!

Teetä, nenäliinoja, kurkkupastilleja ja Louis Michael Johnson = kaikki mitä kipeänä tarvitsen



2 kommenttia:

  1. voi ei ihana tuo kurpitsatyttö ! <3 :D

    VastaaPoista
  2. No älä! :D menetin sydämeni sille ihan täysin.

    VastaaPoista